Vielä pari vuotta sitten keväällä Tomi ajeli hopeanvärisellä Corvette -68 coupella isolohkon voimin. Umpinainen katto alkoi kuitenkin ahdistaa, ja mielessä jo pitkään itänyt haave avoautosta rupesi muistuttamaan lähinnä pakkomiellettä. Koska katon rälläköinti ei tullut kyseeseen, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi auton vaihtaminen. Kun 68:lle löytyi nopeasti uusi omistaja, oli lähes taivaallisen unelman toteutuminen enää kiinni sopivan auton löytämisestä.

Järvenpään Sakella oli Toy Storessa myynnissä houkuttelevan oloinen -69 pikkulohko ja tietysti avona. Ensimmäinen koeajo jäi valitettavasti vain haaveeksi, sillä joku tavallista kätevämpi kuski oli onnistunut saamaan autoon pakin ja ykkösen yhtä aikaa päälle. "Toinen kerta toden sanoo", tuumasi Tomi ja uusi yritys tuottikin tulosta. Hetken ajeltuaan hän oli mennyttä miestä, joten auto lähti siltä istumalta mukaan Ojakkalaan. Kotiin päästyään Tomi sai olla kokonaista kolme tuntia kahden Veten onnellinen omistaja.

SWEET LITTLE SIXTYNINE...

Uuden Veten lähemmässä tarkastelussa selvisi, että punaisella nahkasisustuksella varustetun mustapintaisen auton ulkoväri on ollut aikaisemmin punainen. Tehtaalta lähtiessä autossa on ollut L46 optio eli 350 hevosvoimainen kone, joka oli oman aikansa tehokkain pikkulohko. Alkuperäinen moottori on vuosien varrella jäänyt omille teilleen, mutta ei nykyiselläkään jalkoihin jää.

Koneessa on mm. kisakäyttöön tehdyt kannet, nelipulttinen lohko ja tehojakin mitattu 380:n hevosvoiman verran. Auton todellinen nopeus päästään toivon mukaan mittaamaan kesän kiihdytyskapinoissa Hyvinkäällä. Voimansiirroltaan Tomin Vette on alkuperäinen. Laatikkona on Muncie-M20 nelivaihteinen manuaali ja peränä pyörii 3,36 välitteinen Positraction.

Autossa ei ole ilmastointia, sähkövarusteita eikä tehostimia, joten sporttinen auto vaatii sporttisen kuskin. Eräs Tomin lentävistä lauseista onkin: "Tosimiehen autossa tehostimet löytyvät ratin ja penkin välistä". Rättikaton lisäksi suojaksi voi asentaa myös alkuperäisen kovan katon. Tomi on kuitenkin periaatteen mies, jonka mielestä avoautolla tulisi ajaa mahdollisimman paljon ilman kattoa. "Kun ajaa yli kahdeksaakymppiä, sisällä ei edes kastu, koska sade lentää yli", jatkaa Tomi.

Viime kesän ajot uudella autolla lähtivät mukavasti käyntiin, kun ilmatkin suosivat avoautoilua. Sopivaan saumaan sattui myös Corvette Clubin kesätapahtuma Messilässä elokuun alussa. Siellä Tomi sai kuuleman mukaan pienen hurjapään maineen innostuttuaan testaamaan uutta ajopeliään. Huhut kertovat, että paikan päältä voi edelleen löytää katuun piirrettyjä pitkiä mustia viivoja.

Pientä takapakkia tuli Nummelassa, kun takapyörän spindle sanoi työsopimuksensa keskellä risteystä. Spindlen katkettua kilpa-autojenkin camber-kulmat kalpenivat Veten takapyörän rinnalla ja matka kotiin jatkui hinausauton avulla. Monista epäilyistä huolimatta lähtönopeudella ei ollut mitään tekemistä osan hajoamisen kanssa, vaan syynä oli valmistusvirhe. Onneksi vauriot jäivät pieniksi ja takaisin tien päälle päästiin jo viikon kuluttua. Riemu katkesi kuitenkin lyhyeen, kun vastoinkäymiset jatkuivat heti syyskuun cruisingeissa. Konepellin alta alkoi kuulua epämääräistä ääntä jo alkuillasta ja suivaantunut kuski suuntasi tiensä siltä istumalta takaisin kotitalliin. Sekä auton että tallin avaimet lensivät kaaressa nurkkaan samalla kun Tomi julisti oman ajokautensa päättyneeksi. Muutaman kuukauden kuluttua, jo rauhoituttuaan hiukan, kaivoi Tomi avaimensa jälleen esiin ja lähti tarkastamaan vauriot. Kaikeksi onneksi vika oli ennakoitua pienempi. Syylliseksi osoittautui puoli kierrosta katkennut pakoventtiilin jousi. Kun itse pakoventtiilikään ei ollut vaurioitunut, saatiin kone kuntoon odotettua pienemmällä vaivalla.

VERTA, HIKEÄ JA AUTOHIFIÄ

Entisessä elämässään dj:n hommia paiskinut Tomi on aina ollut innostunut autohifistä eikä Vettekään tee poikkeusta. Jo edellisenä kesänä auton musiikkilaitteisto oli näyttelytasoa, mutta nyt niitä paranneltiin entisestään. Siinä sivussa uusittiin myös auton sisustus.

Remontin jälkeen Veten hifilaitteet koostuvat AutoStudion CDi-sarjan kaiuttimista ja Pro-sarjan vahvistimista sekä Kenwoodin cd-soittimesta. Auton pääkaiuttimina on kaksi paria 4" erillissarjoja 1" diskanteilla, jotka on sijoitettu etujalkatilojen kick-paneleihin. Mid-bassoina on kaksi 8" elementtiä suljetuissa koteloissa penkkien takana. Sub-basson toistavat myöskin suljettuihin koteloihin sijoitetut kaksi 10" kaiutinta. Koko paketti on asennettu auton "tavaratilaan", jossa ovat myös vahvistimet sekä lisävirtaa antava kondensaattori. Vahvistimet on valittu niin, että kaiuttimista saadaan varmasti irti kaikki hyöty. Niistä lähteekin jatkuvaa tehoa lähes kilowatin verran. Koska Corvetessa ei ole liikaa tilaa tällaisille laitteille, oli suunnittelu tehtävä huolellisesti. Kaikki onkin asennettu autoon alkuperäisiä paikkoja hyväksi käyttäen, sekä siten, että ne voidaan tarvittaessa poistaa autosta jälkiä jättämättä. Myös rättikatto on saanut pitää oman paikkansa tavaratilassa. Lopputulosta katsellessa ja kuunnellessa voi vain todeta, että projekti onnistui odotusten mukaisesti. Tätä mieltä olivat Tomin itsensä lisäksi myös American Car Show´ssa autoon tutustuneet näyttelyvieraat.

Koska auto oli menossa näyttelyyn piti myös sisustus saattaa esittelykuntoon. Tämä tarkoitti mm. uutta mattosarjaa, keskikonsolia sekä lukuisia pikku-osia, ja tietysti armotonta putsaamista ja puunaamista. Esimerkiksi kojelauta, ovipaneelit sekä penkit olivat pinttyneet todella likaisiksi ja niidenkin puhdistamisessa oli suuri työ. Projekti aloitettiin luonnollisesti purkamisella, eli lähes kaikki osat ovipaneeleita lukuun ottamatta irrotettiin kunnostamista ja puhdistamista varten. Tässä vaiheessa tarkastettiin ja kunnostettiin myös sähköt, jotka ovat Corveteissa tunnetusti ongelmalliset. Muiden muassa mittarivalot ja valokatkaisija sekä lämmityslaitteen säätimet korjattiin. Projektin aikataulu oli jo valmiiksi tiukka, eikä U.S.A:sta tilattujen osien eksyminen matkalla helpottanut tilannetta lainkaan. Kun osat lopulta saatiin Suomeen, alkoi vauhdikas kasaaminen. Tallissa vietettiin viikon verran ympäripyöreitä päiviä, jotta auto saataisiin ajoissa valmiiksi. Vaikka usko meinasikin hetkittäin loppua, niin auto saatiin viimein kasaan näyttelyä edeltäneenä aamuna. Projektissa suurena apuna olivat isä- Jussi ja tyttöystävä Elisa sekä Finnvetten Jake, joka kiireistään huolimatta hoiti tarvittavat osat ajoissa perille. Heille kaikille suuri kiitos projektin läpiviemisestä!