Pikkulohkon pauketta paratiisissa

Minulla oli marraskuussa 2001 mahdollisuus päästä tutustumaan Corvette-harrastajiin USA:n 50. osavaltiossa eli Havaijilla. Havaijin osavaltio koostuu Tyynellä Valtamerellä sijaitsevasta kahdeksasta saaresta, joista tunnetuin lienee Oahu. Saarella sijaitsee osavaltion pääkaupunki Honolulu, laivastotukikohta Pearl Harbor ja hotelleistaan ja uimarannoistaan kuulu Waikiki Beach. Saarelle on keskittynyt myös sikäläisen Corvette-kerhon, Corvette Club of Hawaii´n toiminta. Vuonna 1973 perustetussa kerhossa on noin 100 jäsentä, ja lisäksi liitännäisjäseniä on ympäri maailmaa. Saarella toimii myös toinen Corvette-kerho, The Corvette Association of Hawaii, joka on kuitenkin jäsenmäärältään selvästi pienempi.

Matka oli tilattu kesäkuussa, joten syyskuun 11. päivän tapahtumat kyseenalaistivat koko projektin. Totesimme kuitenkin vaimoni kanssa, että voihan sitä kaatua vaikka kotona keittiönjakkaralta ja taittaa niskansa. Niinpä lähtöpäätös tehtiin ja otin sähköpostitse yhteyttä Corvette Club of Hawaiin puheenjohtajaan Dennis Shewelliin, jolta tulikin innostunut vastaus. Saavuttuamme Honoluluun soitin Dennisille. Olimme jo alustavasti sähköpostitse sopineet tapaavamme samana iltana paikallisessa cruisingissa, joka tosin ei ollut vettekerhon järjestämä, vaan vapaamuotoinen kaikkien merkkiharrastajien kokoontuminen. Siispä autovuokraamosta avo-Camaro (huomioi bowtie-uskollisuus) alle ja suunnaksi McDonald´s Waipahu. Vuokraamoiden Camarot ja Musset olivat yleensä kutosella varustettuja, niin tämäkin, mutta eihän sitä päällepäin huomannut (paitsi pakoäänestä). Toisaalta ei kutosellakaan kaupunkiliikenteessä jalkoihin jää.

USA:ssa autoilleet tietävät, että ajaminen siellä on kohtuullisen helppoa ja liikennekulttuuri toimivaa. Honolulun liikenne on myönteisessä mielessä vieläkin rennompaa ja kohteliaampaa kuin USA:n mantereella, mutta suunnistaminen huomattavasti hankalampaa. Vaikutti siltä, että eritasoliittymiä on parsittu kasaan ilman suurempaa etukäteissuunnittelua ja välillä viitoituskin uhmasi logiikan lakeja. Paikan päältä hankitussa kartassa oli hieman mittakaavaheittoa ja muita epäloogisuuksia, mutta perille kuitenkin päästiin.

Purilaisputkan pihassa Dennis jo odottikin parin kaverinsa kanssa. Kävi ilmi, että cruising-paikkaa oli muutettu, joten siirryimme noin viiden kilometrin päähän Wendy´s hampurilaisbaarin parkkikselle. Valitettavasti kalustoa oli vähänlaisesti, vain noin 20 autoa, mihin ilmeisesti vaikutti samana iltana Honolulun stadionilla pelattu paikallinen jalkapallon mestaruusottelu. Paikalla oli kuitenkin Dennisin -63 avo, -61 avo, C4 coupe ja uusi ZO6. Muita merkkejä emme paljon ennättäneet tarkistamaan corvette-kuulumisten vaihdon lomassa, mutta ainakin hieno pro-street -56 Chevy erottui joukosta.
Juhlavin menoin luovutin Dennisille kerhomme viirin sekä kauluspaidan, joista hän oli kovin otettu. Kiinnostusta suomalaiseen harrastustoimintaan paikallisilla riitti, tosin Suomen etukäteistuntemus oli ymmärrettävästi heikkoa, sillä pääelinkeinoksi veikattiin maataloutta (piti kai paikkansa 50 vuotta sitten). Nokia on ihan oikeasti aika hyvä ja kunnioitusta herättävä käyntikortti suomalaisille, kunhan ensin saa selitettyä ettei se ole japanilainen yhtiö.
Yritin parhaani mukaan valistaa Dennisiä suomalaisesta corvette-harrastuksesta. Mukaan olin pakannut albumillisen valokuvia vuosien varrelta eri tapahtumista. En tiedä sitten mitä pitäisi päätellä siitä, että selattuaan kuvat läpi muuten puhelias Dennis oli noin viisi minuuttia puhumatta mitään... Joko Corvette-kantamme on aivan hirveän näköistä tai sitten kaluston laatu ja määrä oli hänelle todella positiivinen yllätys.

Amerikkalaista vieraanvaraisuuden perinnettä kunnioittaen Dennis tarjoutui meille kuskiksi ja matkaoppaaksi seuraavaksi päiväksi Oahun saaren kierrokselle. Tarjous oli tietenkin liian hyvä hylättäväksi. Niinpä hyppäsimme sunnuntaiaamuna Dennisin kyytiin hänen vaimonsa Pamin omistamaan avo-Camaroon. Koskapa kyyditettäviä oli kaksi, oli vettekyyti siltä osin hylättävä. Oahun saaren luonto, niin kuin muidenkin osavaltion saarien, on uskomattoman kaunis. Ilmaston kosteus vaihtelee merkittävästi, pohjoisrannikolla on sateisempaa ja vehreämpää kuin kuivemmalla etelärannikolla, missä Honolulun kaupunki sijaitsee. Pohjoisrannikolla tuulet nostavat talvikaudella merestä suolakiteitä, jotka satavat maahan ja autojen päälle. Pohjoisrannikon autoissa olikin ruostetta havaittavissa, kun taas etelän autoissa ei.

Saarien ilmaston ominaispiirre on välillä varsin voimakkaat, mutta lämpimät pasaatituulet, joiden ansiosta ilman kosteutta ei aisti, eikä helteinen lämpökään juuri rasita (vaikka lämmintä kyllä riittää, keskilämpötila talvella on miellyttävä +25 C ja kesällä +31 C). Tuulista johtuen smog-varustus ei uusissakaan autoissa ole pakollinen eli katalysaattorin voi halutessaan poistaa. Dennis on vaimoineen asunut Oahulla vajaat 30 vuotta, joten paikallistuntemus oli hyvää tasoa. Kierroksen aikana käväisimme myös Dennisin kotona. Huomiota kiinnitti edellisenä iltana lahjoittamani kerhoviiri, joka oli päässyt kunniapaikalle olohuoneen kirjahyllyyn. Samalla tutustuttiin tarkemmin Dennisin vettekalustoon.

Dennis on ollut vannoutunut vettefani jo syksystä 1962, jolloin uudet -63 mallit tulivat myyntiin. Paikalliselle Chevy-dealerille Vermontiin tuli ensimmäinen Split Window Coupe esittelyauto ja sitä Dennis kävi vähän väliä ihastelemassa, kertomansa mukaan pääsi aikansa intettyään jopa pesemään ja vahaamaan sitä. Eipä olekaan ihme että mies on myöhemmällä iällä on hankkinut itselleen kaksi 63-vetteä, avon ja coupen. Koskapa itse omistan -63 avon, riitti meillä tietysti juttua keskivuosien mallien ominaisuuksista. Huvittavaa sinänsä, että molemmat olimme törmänneet harrastuksen puitteissa moniin samoihin pikku ongelmiin, toisaalta myös arvostimme autossa samoja asioita. Olimme yksimielisiä mm. siitä että tosimiehen autossa on rumpujarrut!

Avon tekniikkana on 327 ja PG, värinä silver blue. Olin kateellinen mm. hanskalokeron alkuperäisestä kannesta, jonka kirkas muovipäällys ei ollut lohkeillut, kuten niille yleensä aikojen saatossa käy. Dennis on omistanut aiemmin -72 avon, mutta luopui siitä -63 avon tullessa tarjolle.
Sen jälkeen hankittu Split Window on projektikuntoinen ja vaatii mm. lokasuojalevitysten poistamisen, mutta muuten kori vaikutti ryhdikkäältä. Alkuperäinen väri on ollut musta, mutta Dennis aikoo maalauttaa auton saman sävyiseksi kuin avo. Splitti on alkuperäinen "Havaiji-auto", mikä selittää mm. harvinaisen heater delete -option. Kyseinen C48-optio tarkoitti käytännössä sitä, ettei lämmityslaitetta asennettu tehtaalla. Yleensä tämä optio otettiin kisa/ratakäyttöön ja hyvin lämpimään ilmastoon meneviin autoihin. Optio muuten alensi auton hintaa 100 USD:llä, ja tämän tarjouksen hyödynsi mallivuonna -63 vain 124 ostajaa.
Dennis on vasta coupen kolmas omistaja. Hinatessaan autoa trailerilla ensimmäistä kertaa kotipihalle yritti innokas, tuntemattomaksi jäänyt autoharrastaja ostaa vetten suoraan trailerista. Eihän Dennis uutta ostostaan tietenkään myynyt. Auton alkuperäinen voimalaite on ajan saatossa kadonnut, tekniikaksi tulee ainakin aluksi 350 ja Borg Warner -manuaali. Split Window -projektin Dennis aikoi saada päätökseen kuluvan vuoden aikana.

Valitettavasti Havaijin kerholla ei ollut käyntimme aikana varsinaisia kerhon omia kokoontumisia, joten kalustoon tutustuminen jäi cruising-illan varaan. Kiinnostuneet voivat käydä tarkistamassa kerhon nettisivut osoitteessa http://home.hawaii.rr.com/corvetteclub/.